Harvest

Harvest (ハーベスト, Haabesuto) on vanha peli, sillä sen kehitti Morikawa Yukihito jo vuonna 1992. Pelillä oli melkoinen alkusysäys, sillä Morikawaa kehotti pelin tekemiseen hänen silloinen lautapelikaverinsa ja yliopistotoverinsa, The Pokemon Companyn johtaja Ishihara Tsunekazu (tämä tieto kerrotaan pelin ohjekirjassakin)! Tuolloin peliä myytiin leimallisesti vain juna-asemilla, ja monella japanilaisella onkin nostalgisia muistoja pelin pelaamisesta lapsena perheen kanssa pitkillä junamatkoilla. Yli 30 vuotta myöhemmin, Tokyo Game Marketissa 2023, pelistä lanseerattiin herkullisen näköinen uusioversio, jonka julkaisuoikeuksista länsimaiset pelijulkaisijat nyt ilmeisesti kisailevat. En ihmettele, sillä tässä 1–6 pelaajan perhepelissä on jotain todella puoleensavetävää.

Kyseessä on yksinkertainen peli sadonkorjuusta. Kullakin pelaajalla on 2 x 2 ruudun kokoinen pellonpalanen, jonka alueelta hän pyrkii saamaan pisteitä eri vihanneksista: kaaleista, tomaateista ja maisseista. Vuorollaan pelaaja valitsee neljästä käsikortistaan yhden ja asettaa sen omalle tai jonkun muun peltoalueelle ja täydentää käden nostamalla kortin pakasta. Aina, kun pelloille muodostuu vinottain tai vaaka- tai pystysuoraan vähintään kolmen saman vihanneksen ketju, tapahtuu sadonkorjuu, jossa kukin pelaaja saa itselleen ketjun ne kortit, jotka olivat hänen omalla peltoalueellaan.

Vihanneskortteja on eri arvoisia. Yleisin on arvoltaan 10 pistettä, mutta mukana on myös 20 pisteen kortteja ja joka vihanneslajissa tasan yksi 40 pisteen laatuyksilö. Seassa on myös gangsterimaisia ”pilaantuneita vihanneksia”, jotka tuottavat 10 tai 20 miinuspistettä. Luonnollisesti omalle pellolle pyrkii pelaamaan mahdollisimman arvokkaita vihanneksia ja vastustajien pelloille kiusaksi miinusmerkkisiä vihanneksia.

Kolminpelissä kokonaisalue näyttää näinkin pieneltä, kuusinpelissä tuplasti suuremmalta. Tässä olen pelannut -20-tomaatin siniselle pelaajalle tuottaen hänelle hieman miinusta ja saaden itse 20 pistettä.

Korttien pelaamisessa on oikeastaan vain yksi rajoite: jos pelaajan pelto on tyhjä, sinne saa (ja pitää) pelata vihanneksen vain kyseinen pelaaja itse. Jos vuoron alkaessa pelaajan pelto on tyhjä, hänen on pakko pelata vihannes omalle pellolleen. Kunhan omalla kasvimaalla on edes yksi vihannes, myös vastustajien vähintään yhden vihanneksen peltoalueet ovat vapaasti temmellyskenttänä.

Peltojen on mahdollista tukkeutua, jos kolmen linjoja ei vain synny.

Peli päättyy, kun sekä nostopakka että pelaajien käsikortit ovat ehtyneet tai kun kukaan pelaaja ei pysty enää pelaamaan korttia. Sitten vain lasketaan pelin aikana sadonkorjuista kerääntyneet pisteet. Jos oma pelto on tyhjä pelin loppuessa, saa peräti 50 pisteen bonuksen. 50 pisteen rangaistus puolestaan tulee jokaisesta erikoiskortista, joka on jäänyt pelaamattomana käsikortteihin, mikä kannustaakin erikoiskorttien aktiiviseen käyttöön.

Pisteet on laskettu. Usein peltonsa tyhjäksi saanut pelaaja on voittanut bonuksen turvin, niin tässäkin.

Erikoiskortteja on 60 kortin pakassa vain neljä kappaletta, mutta niiden efektit ovat voimakkaat. Kolme niistä on myrskykortteja, jotka pyyhkäisevät minkä tahansa saman vihannestyypin linjaan kertyneet kortit poistopinoon. Tämä on tehokas keino poistaa miinuskortteja omalta kasvimaalta tai vaikkapa 40 pisteen arvokortti vastustajan puolelta. Viimeinen erikoiskortti on jokerikortti, joka ei itsessään tuota pisteitä mutta pystyy käynnistämään minkä tahansa vihannestyypin sadonkorjuun.

Käsisymbolein merkitty jokerikortti laukaisee tässä samanaikaisesti kahden tomaattilinjan (viisto ja pysty) sadonkorjuun. Vastaavasti samaan paikkaan pelattu myrskykortti olisi lennättänyt molemmat linjat taivaan tuuliin.

Harvest tuo välittömästi mieleen Candy Crush -tyyppiset samanväristen linjojen muodostamiseen perustuvat digitaaliset puzzle-pelit. Kuten ne, myös Harvest on todella koukuttavaa pelattavaa. Samanväristen linjojen muodostamisessa ja pisteyttämisessä on jotain fundamentaalisen tyydyttävää. Perinteistä korttipelituuria on toki paljon, kun joskus ei vain onnistu nostamaan pakasta 40 pisteen vihanneksia tai myrskykortteja. Yhdessäkin pelissä sain 220 pistettä (tähänastinen ennätys) kun taas heti seuraavassa 30 pistettä, vaikka pelasin yhtä voitontahtoisesti. Myös muut pelaajat voivat yksissä tuumin kiusata samaa pelaajaa, esimerkiksi johtoasemassa olevaa, jolloin omat vaikutusmahdollisuudet voittoon ovat rajalliset.

Vaikka kaikki ei ole omissa käsissä, joka vuoro tuntuu silti siltä, että sillä, mihin päättää asettaa korttinsa, on merkitystä. Kovin pitkälle meneviä strategioita on vaikea tehdä, joten lähinnä kyse on parhaan taktisen päätöksen tekemisestä joka vuoro. Sekin riittää pitämään pelin mielenkiintoisena. Helposti tekee mieli ottaa uusintamatsi, kun peli kestääkin vain reilut 20 minuuttia. Kolmin- ja nelinpeli vaikuttaisivat olevan parasta antia – viisin- ja kuusinpelissä oma vuoro koittaa harvemmin ja samalla suunnittelumahdollisuudet vähenevät. Kaksinpeliin on oma sääntömuunnelmansa, mutta sitä en valitettavasti ole kokeillut.

Yksinpelin on “taistelua tuulimyllyä vastaan”. Sitä mahtuu pelaamaan pienessä tilassa vaikkapa työpöydällä.

Yksinpelimoodissa pelataan humoristisesti pelin suunnittelijan mukaan nimettyä Morikawa-maatalousrobottia vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pakka sylkee kolminpelin kokoiselle pellolle kaksi satunnaista korttia joka vuoro, alkaen aina mahdollisimman ylhäältä vasemmalta. 40 pisteen kortteja ja erikoiskortteja ei käytetä. Pelaaja sitten yrittää pisteyttää omalta pelloltaan kortteja kombottamalla niitä mahdollisimman tehokkaasti robotin korttien kanssa ja yrittäen luoda lisää tilaa pelloille. Pisteenlasku koittaa, kun pakka loppuu tai alue on kokonaan tukossa. Kelvollisen hauskaa tuuripitoista pasianssia muttei toki voita moninpeliä interaktioineen ja naurunremakoineen.

Jos ja kun Harvest päätyy lähitulevaisuudessa länteen, povaan sille ehdotonta suosiota kevyiden perhe- ja filleripelien sarjassa. Jo tällaisenaankin peliin on viralliset englanninkieliset ohjeet niitä tarvitseville (ohjekirjan QR-koodin kautta), joten tämä noin 12 euron peli kannattaa toki napata mukaan, jos Japanissa sattuu käymään. Harvoin Harvestin kaltaista hauskuutta kokee vihannesten parissa.