Categories
Yleinen

Katame no Shounin

Katame no Shouninin (2015) nähdessään moni saattaa hieraista silmiään, sillä peliä ei löydy lainkaan BoardGameGeek-sivustolta. Pelaajilla on kuitenkin vain yksi silmä, jota hieraista – he ovat pelin nimen suomennoksen mukaisesti yksisilmäisiä kauppiaita.

Yksisilmäisyys ilmenee tässä BGB:n kevyessä 3-4 pelaajan huutokauppapelissä siten, että pelaajat näkevät vain puolet informaatiosta. Jokaisen kortin molemmilla puolilla on jokin kauppa-artikkeli, mutta koska kortteja ei saa kääntää, pelissä ostetaan puolittain sikaa säkissä. Tavoitteena on tehdä omilla rajallisilla tahoilla mahdollisimman hyviä ostoja, jotka tuottaisivat lopussa mahdollisimman paljon rahaa (eli voittopisteitä).

Kulta, suklaakonvehdit ja silkki (sekä romu) – historian tärkeimmät kauppatavarat?

Kukin kierros alkaa siten, että 13 kortin pakasta otetaan satunnaisesti yksi kortti sivuun niin sanotuksi hinnanmäärityskortiksi, joka määrittelee tavaroiden arvot kyseisellä kierroksella. Kaikki tavarat ovat lähtökohtaisesti 2 kolikon arvoisia. Hinnanmäärityskortin päällä näkyvä tavara on kierroksen arvokkain, sillä sen arvo nousee +2. Kortin kääntöpuolella oleva tavara saa puolestaan arvoonsa +1 (mutta pelin luonteen mukaisesti kääntöpuoli paljastuu pelaajille vasta kierroksen lopussa, pisteidenlaskun alkaessa). Näin ollen pelin kolmen tavaran arvot ovat tyypillisesti 4, 3 ja 2. Koska korteissa on kaikenlaisia yhdistelmiä, on mahdollista, että kortin molemmilla puolilla on sama tavara. Silloin kyseinen tavara saa molemmat lisät, eli tuotteiden arvot ovatkin 5, 2 ja 2.

Pelissä on jokaiselle pelaajalle kaksipuolinen ja selkeä tiivistelmäkortti, josta ilmenevät tavaroiden perusarvot, lisäarvot ja bonuspiste-ehdot. Valitettavasti kortissa on painovirhe, sillä sama bonuspiste-ehto on tuplana.

Korteissa on myös neljäs mahdollinen tavara, romu. Se ei ole pisteidenlaskussa minkään arvoinen, eikä myöskään hinnanmäärityskortissa oleva romu lisää romun arvoa. Mutta kuten pelin ohjekirja toteaa: jos romua on tarpeeksi paljon, myös romulle syntyy arvoa. Jos onnistuu keräämään neljä romukorttia, saa 15 pistettä, ja jos kaikki viisi romukorttia, peräti 25 pistettä. Kyseessä on siis riskaabeli tavara, josta saa rahnaa paljon tai ei lainkaan.

Peli etenee siten, että pakan päällimmäinen kortti asetetaan pakan viereen, ja aloittava pelaaja ilmoittaa, millä rahasummalla olisi valmis kortin ostamaan. Loput pelaajat käydään läpi myötäpäivään, ja jokainen voi halutessaan ilmoittaa suuremman summan kuin edellinen. Suurimman tarjouksen tehnyt saa kortin itselleen, ja vain hän saa katsoa, mikä tavara sen toisella puolella on. Sitten hän asettaa pakasta sen viereen seuraavan kortin, ilmoittaa millä summalla haluaisi sen ostaa, ja sama systeemi jatkuu. Kierros päättyy, kun jonkun pelaajan rahat (joita kierroksen alussa on 30) loppuvat tai pakan kaikki 12 korttia on huudettu.

Hinnanmäärityskortissa (poikittain) on suklaata, tällä hetkellä huudettavana on romua, ja seuraavana pakan päältä on tulossa kultaa. Kääntöpuolista ei kuitenkaan vielä tällä hetkellä ole varmuutta.

Pisteidenlaskussa selviää tavaroiden lopullinen arvojakauma, kun hinnanmäärityskortin alempi puoli tulee vihdoin pelaajien tietoon. Kaikki yksittäiset tavarat korttien molemmilla puolilla tuovat arvonsa verran pisteitä eli kolikoita, ja lisäksi on muutama eri yhdistelmäbonus: kaikki kolmen eri tavaran ja kaikki kolmen saman tavaran setit tuottavat 5 bonuspistettä. Lisänä myös aiemmin mainittu romubonus paljon romuja haalineelle. Kierroksia pelataan kolme, ja niiden jälkeen eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Pisteidenlaskussa käytetään pahvipyörylöitä, jotka symboloivat saatujen korttien molemmilta puolilta tulleita tavaroita. Niitä on helppo ryhmitellä setteihin. Esimerkiksi näistä tavaroista kertyi omien arvojensa lisäksi mukavat 4 x 5 = 20 bonuspistettä. Myös ostoista jäljelle jäänyt raha (tässä neljä kappaletta) on osa pelaajan kierroksen pistepottia.

Pelissä on kieltämättä mielenkiintoista miettiä, mikä summa kannattaisi tarjota milloinkin. Päätökseen vaikuttavat senhetkiset tiedonjyväset. Korteista, joiden päällä näkyy sama kuva kuin hinnanmäärityskortissa, tarjotaan luonnollisesti avokätisemmin, koska ne tuottavat varmuudella eniten pisteitä. Joskus voi olla myös halukas maksamaan hieman runsaammin kortista, joka täydentää bonuspisteisiin oikeuttavan kolmen tavaran setin.

Nyt onnisti, sillä huutamani kortin kääntöpuolella näkyy olevan sattumalta suklaata, joka onkin tällä kierroksella arvotavaraa.

Liikaa ei kuitenkaan kannata tarjota, koska silloin tulevat bonuspisteetkään eivät ehkä riittävästi kompensoi menetettyä kolikkomäärää ja jää myös vähemmän rahaa loppukierroksen huutoihin. Riskinä on sekin, että kortin kääntöpuolella on romu, joka on useimmiten arvoton.

Tässä pelaaja onnistui saamaan haltuunsa viisi romua mutta jäi silti niukasti kierroksen viimeiseksi.

Pelissä on jossain määrin mahdollista laskea suuntaa-antavia todennäköisyyksiä eri kääntöpuolitavaroille. Kaikkia kolmea arvotavaraa näet esiintyy korteissa 7 kappaletta ja romua 5 kappaletta. Koska omien korttien molemmat puolet ja vastustajien korttien päällipuolet (sekä pakasta seuraavana tulevan kortin päällipuoli) ovat pelaajan tiedossa, etenkin loppupelissä on toisinaan mahdollista muodostaa jonkinlainen arvio siitä, mikä tavara saattaisi olla huudettavan kortin kääntöpuolella. Piilotettua tietoa on kuitenkin sen verran paljon, että tuurielementin tuntee nahoissaan.

Pelin mukana tulee kaksi koristeetonta pienpaperia. Toisessa on listattu pelin kortit tavaroineen ja toisessa oikaistaan pelin painovirheitä. Niin nämä kuin pelin ohjekirja ovat täysin japaninkielisiä.

Tuurielementti ei kuitenkaan tunnu mitenkään häiritsevältä – onhan “yksisilmäisyys” olennainen osa pelin teemaa – ja tuurin voi ottaa jossain määrin huomioon omissa huudoissaan. Löyhänä ohjenuorana voitaneen sanoa, että kortista, jonka päällipuolella näkyy romua, kannattaa useimmissa tilanteissa maksaa korkeintaan 4 kolikkoa ja kortista jossa näkyy kierroksen arvotavaraa, korkeintaan 8 kolikkoa. Jos kukaan ei tarjoa mitään, tarjolla ollut kortti diskataan, mutta näin ainakaan meille ei käynyt kertaakaan.

Minulla ei ole laajaa kokemusta huutokauppapeleistä, mutta kuvittelisin Katame no Shouninin olevan ihan kelvollinen genrensä edustaja, vaikka kevyestä päästä onkin. Siinä on hauska simppeli idea, se on helppo opettaa kelle tahansa, se mahtuu kenen tahansa hyllyyn ja maksaakin alle 15 e. Jonkinlainen vau-efekti kuitenkin puuttuu, sillä peliä ei vain tule helposti ottaneeksi pöydälle. Silti se on paikkansa hyllyssä ansainnut. Harvinaisen pelin omistamisessa on myös aina oma viehätyksensä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s